Meistä

Ketä olemme?

Lotta, kuva O. Huttunen
Lotta, kuva O. Huttunen

Kuka olen?

Olen Tanja Vesterinen, 30-vuotias koiraharrastaja Saarijärveltä, pohjoisesta Keski-Suomesta. Perheeseeni kuuluu kaksi lasta (03/2018 ja 07/2019), ja asumme taajamassa rivitalossa. 

Työkseni lähihoitajan hommia eri asiakasryhmien parissa. Aikani kuluu töiden, arjen pyörityksen ja koiraharrastuksien parissa. Kotona asuu tällä hetkellä kolme australianpaimenkoiranarttua. Sijoituksessa minulla on kaksi narttua ja yhteisomistuksessa kolme urosta.

Olen Suomen Kennelliiton jäsen ja olen allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen. Olen myös Australianpaimenkoirat ry:n kasvattajajäsen. Harrastan Saarijärven TehoTassuissa. 

Leo, Venni & Otto, kuva T. Pulkkinen
Leo, Venni & Otto, kuva T. Pulkkinen

Miksi australianpaimenkoira?

Rakkaus tähän rotuun syntyi itselläni vuonna 2012, kun äitini osti ensimmäisen aussien, noin 1,5-vuotiaan uroksen "Unskin". Silloin koko perheemme harrasti hevosia ja useamman hevosen talli ja pihatto löytyi kotipihasta. Vuosituhannen alusta meillä oli ollut coton de tuléar -rotuisia puuvilloja aina kaksi kerrallaan. Tuona samaisena keväänä toinen cottonimme äkillisesti menehtyi ja rupesimme miettimään toista rotua, joka kulkisi mielellään mukana myös hevosten ajo- ja ratsastuslenkeillä sekä tallitöissä. Äitini ihastui silloin australianpaimenkoiriin ja Unski tuli meille kodinvaihtajana. Itse ihastuin rotuun Unskin ansiosta ja pian itsellenikin tuli ajankohtaiseksi oman koiran hankinta, eikä muita rotuja tarvinnut enää edes miettiä.

Se, mikä minua tässä rodussa kiehtoo, on sen monipuolisuus - ei ole tullut vastaan lajia tai asiaa jota ei voisi ainakin kokeilla aussien kanssa! Rotu on viisas ja nopea oppimaan, niin ne hyvät kuin huonotkin asiat. Aussie on sopivan kokoinen iso koira, sen turkinhoito on melko helppoa, se on perusterve rotu, jolla on liioittelematon ja rankempaakin harrastamista kestävä rakenne. Paimenten tapaan se on aina hommissa mukana täysillä, oli homma sitten agility, pihan haravointi tai lapsen potalle opetus. Ja ei sitä käy kieltäminen, onhan ne kauniita katsellakin!

Ella, kuva M. Putkonen
Ella, kuva M. Putkonen

Mitä harrastamme?

Harrastukset koirieni kanssa valitsen pääasiassa sen mukaan, mistä kukin koira pitää eniten. Koirien kanssa harrastaminen on itselleni sitä arvokasta vapaa-aikaa, jossa on ihana nähdä kavereita ja touhuta yhdessä koirien kanssa, useimmiten ilman lapsia. Haluan siis että koirieni kanssa harrastaminen on (pääsääntöisesti) kivaa, eikä mitään tehdä hampaat irvessä pakkopullana. Virallisiin kisoihin ja kokeisiin haluan osallistua eri lajeissa, mutta en ota niistä mitään paineita tai aseta niille deadlineja. 

Tällä hetkellä harrastan koirieni kanssa säännöllisesti paimennusta, rally-tokoa ja vesipelastusta kesäisin sekä erilaisia nenälajeja silloin tällöin.

Virallisesti kisaan rally-tokossa Vennin kanssa, tällä hetkellä voittajan liikkeet ovat treenin alla. Paimennuskärpänen pääsi puraisemaan oikein kunnolla 2021, ja laji on ehkä suurin intohimoni koiraharrastuksessa. Koiranäyttelyissä käyn ympäri vuoden, milloin minkäkin koiran kanssa, sekä Suomessa että ulkomailla.

Olen edellä mainittujen lajien lisäksi harrastanut ja kisannut tokossa (ALO), harrastanut agilityä useita vuosia sekä kokeillut mm doboa. 

Dani, kuva O. Hattunen
Dani, kuva O. Hattunen

Kennel Danwest?

Tavoitteenani on kasvattaa rodunomaisia, terveitä ja hyväluonteisia australianpaimenkoiria, joista saa koiran eri koiraharrastuksiin. Tarkoitukseni on pitää kotona koiramäärä sellaisena, että voin jokaisen koirani kanssa harrastaa useampaakin lajia tavoitteellisesti ilman, että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken, ja koirat voivat olla osa normaalia perhearkeamme. Koirat (ja mahdolliset pennut) elävät siis täysin perheemme parissa.

Myös äidilläni on kotonaan kolme aussieurosta (vanhin nykyään tosin kastroitu), joista kaksi nuorempaa ovat yhteisomistuksessa kanssani. Tällä hetkellä minulla on kaksi narttua sijoituksessa. En voi olla kiittämättä tässäkin, kuinka tärkeitä hyvät ja yhteistyökykyiset sijoituskodit ovat!

Tarina kennelin nimen takana on melko yksinkertainen, se tulee nimestäni pienin "muutoksin". Dan=Tanja ja west=Vesterinen. Halusin kennelnimeä miettiessä sellaisen nimen, joka sointuu ulkomaalaisenkin suuhun, mutta on suomalaisenkin helppo lausua ja muistaa sekä tarkoittaa jotakin.

Mikäli haluat tietää koiristani, kasvatuksestani tai mistä vain lisää, älä epäile ottaa yhteyttä! :)

-Tanja-

.

Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita